Humanismin puolesta, sotaa vastaan

Andrey Zozulia peukuttaa hyvien elämänkokemusten puolesta.
Teksti ja kuvat: Esko-Pekka Tiitinen
– Jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Näin sanoo Ukrainasta Suomeen muuttanut 43-vuotias Andrey Zozulia, joka asuu Outokummussa vaimonsa Irinan ja 13-vuotiaan poikansa Vladyslavin kanssa.
Ensimmäisen kerran Andrey tuli Suomeen yli kymmenen vuotta sitten ystäviensä kanssa.
– Puolan ja Viron kautta tultiin Helsinkiin ja sieltä Kerimäelle. Suomi otti jo silloin meidät hyvin vastaan. Keräsimme maatilalla marjoja koko kesän, ja sen jälkeen olen työskennellyt täällä lähes vuosittain.

Andrii on ollut vuosien varrella kausitöissä useissa Euroopan maissa ja nähnyt, että tavalliset ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Iloineen ja suruineen he yrittävät selvitä elämässään eteenpäin. Pasifistina hänen unelmansa on saada rauha maailmaan.
– Joka osaa nähdä lähelle, osaa nähdä myös kauas. Asuitpa Afrikassa, Euroopassa tai missä tahansa, kukaan meistä ei halua pommeja niskaansa. Meidän tulee oppia keskustelemalla ratkaisemaan konfliktit ja sodat.
Andrii kertoo olleensa kiinnostunut maailman asioista lapsesta lähtien. Hänellä on vihko, johon hän kerää ajatuksia ja aforismeja elämästä.
– Minua kiinnostaa filosofien ajatukset. Olen lukenut paljon Arthur Schopenhauerin, Friedrich Nietzschen, Jack Londonin ja Leo Tolstoin mietteitä ja aforismeja. Kuten ennenkin, niin myös nykyisten sotien aikana, meidän olisi hyvä ymmärtää Tolstoin ajatus onnellisuudesta, Andrii sanoo vakavana. –Rahat ja rikkaus ei tuo onnea. Onnellisuus lisääntyy toisiamme auttamalla.
Musiikki antoi kielitaidon
Andrii on lähettänyt useita hakemuksia erilaisiin työpaikkoihin. Marjoja voi kerätä kesällä, mutta talveksikin olisi löydettävä töitä. Toistaiseksi ei ole tärpännyt, mutta hän on toiveikas.
– Opiskelen ahkerasti suomea ja toivon pääseväni töihin tehtaisiin tai vaikkapa kauppoihin. Kielitaitoa tarvitaan molemmissa, eikä suomenkieli ole helpoimmasta päästä.
Andrii puhuu sujuvaa englantia ja sen oppimiseen on tarvittu myös kotikonsteja.
– Vaikka meillä koulussa olikin englantia, sain ensimmäinen kipinän siihen kieleen kuuntelemalla isoveljeni kanssa rock-musiikkia. Olin utelias tietämään, mitä lauluissa laulettiin. Alussa oli Beatles, mutta sitten tulivat Led Zeppelin, Deep Purple ja Pink Floydin Roger Waters. Minulla oli kaverilta saatu sanakirja, jonka avulla käänsin sanoituksia. Samalla opin uusia sanoja ja tajusin, miten mielenkiintoisesti biiseissä kerrotaan elämän merkityksestä ja merkityksettömyydestä.
Rikkaat, köyhät ja luonto
Andrii kertoo elämänsä aikana nähneensä äveriäitä ihmisiä, joille omaisuus ei ole tuonut onnellisuutta. Hän on nähnyt myös köyhiä elämän kolhimia ihmisiä, jotka ovat saaneet voimansa auttamalla muita.

– Kun on saanut itse apua elämäänsä, ymmärtää myös toisten hädän. Minulla ei ole antaa rahaa, mutta minulla on siivet, joilla lennän sinne, missä apua tarvitaan, Andrei naurahtaa ja levittää kätensä liitoasentoon. – Jos opit rakastamaan luontoa ympärilläsi, rakastat sitä kaikkialla. Samalla rakastat lintuja, eläimiä, kasveja ja ihmistäkin.
Arki ennen, nyt ja tulevaisuudessa
Oheinen Neuvostoliiton aikainen lapsuuden valokuva on otettu kotitalon pihalla. Andrii odottaa kaveriaan, jonka kanssa he ovat lähdössä pelaamaan pöytätennistä.
– Ukrainassa elimme hyvin niukkaa, mutta onnellista elämää. Lapsena minulla oli lasten harrastukset, nuorena nuorten. Pelasin pingistä, lentopalloa, jalkapalloa, mutta erityisesti kuuntelin musiikkia kaseteilta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. En olisi koskaan uskonut joutuvani elämään sodan aikana, Andrii sanoo ja pyörittää päätään. – Meidän on jatkettava arkeamme, jatkettava keskustelua väkivallattoman maailman puolesta, jotta seuraava sukupolvi saisi elää rauhassa.