Teksti: Anna Jarovaja

Kuvat: Elena Mitinan arkisto

Elena Mitina, 38, on energiapakkaus. Hänen energiansa tarttuu keskustelukumppaniin jo ensimmäisistä hetkistä lähtien. Ja se, kuinka paljon hän ehtii saada aikaan itse, tekee vaikutuksen kehen tahansa keskivertoihmiseen.

Tapasimme Joensuun kaupunginkirjaston kahvilassa, ja ennen kuin aloitimme keskustelumme, Elena saattoi loppuun toisen käännöstyön puhelimitse. Nykyään hän tekee päätyönsä Joensuun pakolaiskeskuksessa ja lisäksi kääntää vapaa-ajallaan suomesta venäjäksi tai englanniksi ja päinvastoin.

– Suomen kieli mahdollistaa minulle nyt tämän työn. Se on erittäin mielenkiintoista. Tämä työ tuo tunteen saavutetusta, hän sanoo. 

Alle neljässä vuodessa Suomessa hän on ehtinyt suorittaa tutkinnon englanninkielisessä maisteriohjelmassa, lähes valmistua ääniteknikoksi Riveriassa, osallistua useille kielikursseille ja työskennellä neljällä eri alalla. Ja tämä ei ole lähelläkään rajaa: esimerkiksi nyt hänellä on kaksi työpaikkaa ja oma irlantilaisten tanssien studio, hän on kahden teini-ikäisen tyttären äiti ja opiskelee maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa kielitieteessä ja unelmoi siirtymisestä toiselle alalle saadakseen koulutuksen analytiikassa.

– Nyt tavallaan muodostan omaa opinto-ohjelmaani, kuten haluan. Aika ei tietenkään riitä kaikkeen, mutta pikkuhiljaa.

Poliittinen tilanne ajoi pois Venäjältä

Elena kertoo, ettei hän koskaan ole pysynyt paikoillaan. Hänen loppumaton energiansa, voisi sanoa, kuljetti koko perheen – aviomiehen ja kaksi tytärtä – Venäjän Vologdan alueen Tšerepovetsista Suomen Joensuuhun melkein 4 vuotta sitten. Vaikka alkuperäinen sysäys oli maan poliittinen tilanne.

– Vuonna 2018 pidettiin Putinin vaalit, jonka jälkeen oli selvää, mikä tilanne olisi jatkossa. Aloin etsiä mahdollisuuksia muuttaa. Aviomieheni ei ollut niin innokas, mutta hän ei ollut vastaankaan, hän sanoi: “Okei, kokeillaan, miksei lähdettäisi taas seikkailuun!” Eli se oli meille tavallaan 80 prosenttia mahdollisuus muuttaa pois Venäjältä ja 20 prosenttia halu uuteen seikkailuun.

Tšerepovetsissä Elenalla oli oma irlantilaisten tanssien studio. Hän oli siellä valmentaja, pukusuunnittelija ja ohjaaja lähes 13 vuoden ajan. Mutta sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin niemimaan itseensä vuonna 2014, lisäkoulutussektorilla alkoi olla ongelmia.

– Krimin liittämisen jälkeen Venäjällä taloudellinen tilanne heikkeni huomattavasti ja se alkoi näkyä selvemmin. Vanhemmille tuli vaikeammaksi maksaa tunteja, ostaa kenkiä ja pukuja ulkomailta. Ja tämä kaikki alkoi hiljalleen tulla elämäämme. Joka päivä huomasin, että oli vaikeampi tilata tuotteita, euron kurssi vaikutti paljon, Elena muistelee ja jatkaa:

– Esimerkiksi emme enää voineet kutsua tuomaria ulkomailta, koska emme pystyneet maksamaan kuluja. Tämä kaikki kasaantui vuosien aikana, ja vuonna 2018 se johti tilanteen ymmärrykseen.

Lisäksi Elena muistaa, että hänellä oli tunne, että oli saavuttanut lakipisteen työssään, ja halusi kasvaa ja kehittyä. Lopulta hän haki englanninkieliseen maisteriohjelmaan Itä-Suomen yliopistoon. 

Kesällä 2018 Mitinat muuttivat Suomen Joensuuhun. Ensimmäinen vuosi oli kaikkein vaikein, kun piti säästää kaikessa ja tarttua mihin tahansa mahdollisuuteen, Elena miettii.

– Tein täällä sitä sun tätä. Lopulta. Sain työpaikan siivouksesta ja sen ansiosta me selvisimme siihen asti, kunnes saimme A-tyypin oleskeluluvan ja aviomieheni alkoi saada etuuksia. Sitä ennen elämämme oli kirjaimellisesti nipin napin, mutta säästimme kaikessa, mitä voimme.

Täyttä elämää Suomessa

Ennen muuttoa Elena ja hänen aviomiehensä kehittivät strategian: ensin hän opiskelee ja työskentelee, jotta heillä olisi oikeus saada oleskelulupa koko perheelle. Samaan aikaan aviomies opiskelee kieltä ja hankkii uuden ammatin IT-alalta. Ja kun hän löytää työtä, Elena keskittyy uraansa. 

Suunnitelman toteuttamiseen kului lähes kolme vuotta.

– Nyt tehtäväni on lopettaa tarttuminen mihin tahansa työhön ja todella valmistua ja yrittää löytää paikkani analytiikassa.

Elena kertoo, että oli aikoja, jolloin hän melkein ei nähnyt lapsiaan – lähti aikaisin aamulla töihin ja palasi yöllä kotiin. 

Nyt hänellä on mahdollisuus viettää enemmän aikaa tyttäriensä kanssa. Nuorimmainen on 12-vuotias ja harrastaa taitoluistelua. Vanhempi tytär, 15, valmistuu peruskoulusta tänä vuonna ja unelmoi pääsystä lukioon Helsinkiin, jota Elena tukee.

– Elämämme on täynnä tekemistä täällä – nuoremmalla on jatkuvasti kilpailuja, leirejä ja niin edelleen. Vanhempi valitsee lukioita, hänellä on myös konservatorio.

Itsellensä Elena on säilyttänyt pienen palan entisestä intohimostaan – irlantilaiset tanssit – nautinnoksi. Hänellä on oma studio Joensuussa, joka tänä vuonna jopa voitti palkintoja kilpailuissa Helsingissä.  

– Harjoittelemme vähän – vain kerran viikossa puolitoista tuntia. Joskus harjoittelemme kahdesti, jos mahdollista. Mutta se riittää tyydyttämään tarpeen elämän kipinälle.

Temperamenttiero suomalaisiin

Kolmen vuoden kokemuksella maahanmuuttajana Suomessa Elena on ymmärtänyt, että vaikeinta hänelle on suomalaisten liiallinen hitaus tietyissä asioissa. Toisinaan hänen temperamenttinsa ei vain sovi yhteen ympäröivien ihmisten kanssa.

– En tarkoita, että kaiken pitäisi tapahtua heti, ei, mutta tämä absoluuttinen täydellinen harkitsevaisuus, kun ihmisellä ei ole mitään tarvetta – se ärsyttää eniten.

Juuri levottomuus ja temperamentti työntävät Elenaa jatkamaan opintojaan ja suunnittelemaan aktiivisesti tulevaisuuttaan. Hän suoriutui erinomaisesti tarvittavasta kielitestistä ja seuraavaksi hän toivoo saavansa Suomen kansalaisuuden, jotta voisi avata vielä enemmän horisontteja ja lopulta matkustaa enemmän.

– Haluaisin esimerkiksi antaa itselleni luvan matkustaa Yhdysvaltoihin kuukaudeksi, elää siellä, käydä musiikkiteatterissa, nähdä monia näytelmiä. Haluaisin viettää kaksi viikkoa myös Isossa-Britanniassa. Mutta siihen tarvitaan normaali passi, tietysti. Venäläinen passi ei mahdollista mitään tästä. 

Elena Mitina kiteyttää, että heidän piti aloittaa kaikki alusta muutettuaan Suomeen.

– Mutta katson, että edistymme tällä hetkellä melko hyvin. Tietenkin olisi voinut mennä paremminkin, mutta voin sanoa itsestäni, että olen tehnyt kaiken mahdollisen. Ja tulevaisuudessa haluan elää vielä suurempien mahdollisuuksien elämää kuin nyt.