Teksti ja kuvat: Liisa Yli-Ketola

Kiireinen englannin kielen opettaja ja kääntäjä Hanaa Hamdan, 55, oli saanut Damaskoksen yliopistomaailmassa jatkuvasti uusia haasteita ja työtehtäviä. Hän opetti taideyliopiston eri osastoilla ja käänsi muun muassa modernin maalaustaiteen historiaa englannista arabiaksi. 

Omalla autollaan hän huristeli eri instituuttien välillä ja nautti työntäyteisestä, mutta samalla syyrialaisittain poikkeuksellisen itsenäisestä elämästään.

Haastatteluhetkellä hänen silmänsä oikein syttyvät, kun hän kertoo töistään: häneltä tekstejä tilasivat niin Unesco kuin Syyrian kulttuuriministeriö. 

Valokuvat Hanaan kännykässä muistuttavat seitsenlapsisen perheen viidennen tyttären iloisista nuoruusvuosista. Kaikilla opiskelukaveruksilla on kuvissa pitkät ja kiharat hiukset sekä nauravat ilmeet.

– Perheeni kuuluu druusien vähemmistöön. Meitä on Syyrian islamilaisista vain kolme prosenttia. Yhteisössämme koulutusta arvostetaan, joten koko sisarusjoukollani on yliopistotutkinnot, Hanaa Hamdan taustoittaa.

Druusien noudattamiin islamin sääntöihin kuuluvat miehen ja naisen tasavertaisuuden korostaminen sekä esimerkiksi se, että miehellä on vain yksi vaimo. Yleisesti syyrialainen kulttuuri kuitenkin pitää miehiä ylivoimaisina naisiin verrattuina.

– Vain harva druusinainen on kotiäitinä. Meidän vähemmistössämme naiset ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, ja parhaillaankin Syyrian mielenosoituksiin osallistuu useita naisia. Uskonnollisuuteen kukin suhtautuu yksilöllisesti: osa on hyvin uskonnollisia, minä en ole. Kotoisin olen al-Sweidasta.

Kardemummaa kahviin 

Hanaa Hamdanin Joensuun Marjalassa sijaitsevassa kodissa katsomme kännykästä tuoreita uutiskuvia ja videoita Sweidassa kaduilla käynnissä olevasta rauhanomaisesta liikehdinnästä. Siellä naiset ja miehet laulavat yhdessä ja puhuvat megafoniin. Miehet tanssivat Krama-aukiolla. Merkkejä väkivaltaisuuksista ei näy. Vain toive muutoksesta elää hartaana.

– Halutaan humaania elämäntapaa ja varmuutta sille, että peruselämänolosuhteet taataan ihmisille, Hanaa korostaa.

Hanaa siemaisee syyrialaista vahvaa kahvia, jossa maistuu kardemumma. Hän keittää kahvin pienellä avonaisella kasarilla. Sokeria hän ei juomaan lisää, koska ei pidä makeasta.

– Niin, syyrialaiset haluaisivat vihdoin maansa omaan hallintaansa. Kansainvälistä sotaa on käyty vuosia keskellä Syyriaa, ja siinä kärsijöinä ovat maan asukkaat, Hanaa suree.

Sisällissota muutti kaiken

Kolmetoistavuotta sitten sota Syyriassa käynnistyi täydellä voimalla. Alkoi miljoonia ihmisiä pakolaisiksi ajanut sisällissota, jossa ryhmät eri uskonnollisten nimittäjien alla alkoivat tappaa toisiin porukoihin kuuluneita. Kapinalliset ampuivat maan hallituksen joukkoja ja tavallisia ihmisiä, tapahtui kidnappauksia ja paljon raakuutta. Syyriasta tuli kirjaimellisesti sotatanner myös suurvaltojen pommituksille. Ne kaikki haluavat valtaa ja etenkin taloudellista etua Syyrian öljyvarannoista.

– Meillä kotona, ennen rauhallisessa perheessäni, sota muutti kaiken. Perheenjäseneni alkoivat vihata ja uhkailla minua. En voinut käsittää, mitä kaikkea tapahtui, mutta yksin elävänä naisena tunsin, että henkeni oli uhattuna. Kaikki naamiot valahtivat ja väkivaltaisuus tuli tilalle. Sitä hirveyttä oli kaikkialla kaupungissa.

– Ensin pakenin kotoa kirkon tarjoamaan vuokrahuoneeseen, mutta pelkoni kasvoi entisestään. Päätin lähteä pakoon Eurooppaan ja Suomeen, mikä oli tuohon aikaan todella iso päätös.

Lähtö hurjalle taipaleelle

Vuoden 2015 syksyllä Hanaa Hamdan oli valmistautunut raskaalle pakomatkalleen yhdessä 18-vuotiaan siskonpoikansa Firasin kanssa. Hän oli myynyt autonsa ja säästänyt rahaa, jotta pääsisi ihmissalakuljettajien matkassa Eurooppaan.

Kaksikon reitti kulki Syyriasta ensin Libanoniin, josta he lensivät Turkkiin. Turkista oli pakko jatkaa vaarallisella kumiveneellä kohti Kreikkaa.

– Ensimmäisellä kerralla emme päässeet veneeseen, koska kuljettaja vain jätti moottorin ja pelastusliivit ihmisjoukolle ja häipyi itse paikalta. Tällaista tapahtuu koko ajan ja ihmisiä jää jopa kuolemaan syrjäisille paikoille, Hanaa Hamdan muistelee.

– Tiesin, että myrsky ja korkeat aallot tulevat avovedellä, mutta minulla oli sisäinen voima: tunsin jo menettäneeni niin paljon, työni, perheeni, rahani ja kaiken. Seuraavalla kerralla onnistuimme lähtemään liikkeelle, kun kuski ilmaantui, vaikka silloinkin tuuli kovaa ja aallokko oli valtava.

Lopulta Hanaa ja Firas istuivat matkatavaroidensa päällä veneessä.

–  Yön pimeydessä suuret aallot tulivat päin meitä aivan kuin piirretyissä elokuvissa. Olimme märkiä ja kylmissämme: matka kesti tunteja, kunnes päivänvalo tuli ja rannikko piirtyi silmiemme eteen. Olimme ajautumassa kohti pystysuoraa kallionseinämää. Muistan, kuinka rannalla juoksi nainen ja viittoili ohjaamaan venettä kiireesti kalliosta pois. Jonkin matkan päästä löytyi rantautumispaikka, ja koko venelastimme pääsi turvallisesti pois veneestä. Sinä yönä kaksi venettä upposi ja paljon pakolaisia hukkui.

Saarelta piti matkustaa isolla laivalla pääkaupunki Ateenaan.Ateenasta reissua oli jatkettava pohjoiseen bussilla. Hanaa Hamdan tiesi tarkalleen jo Syyriassa , että hän haluaa maahan nimeltä Suomi. Hän oli lukenut, että Suomessa naisten on hyvä elää ja että Suomessa koulutusta arvostetaan.

Makedonian jälkeen vuorossa oli Serbia, jossa Hanaa muistaa ajatelleensa, että koko maailman ihmiset siellä odottivat rekisteröitymistään. Jonossa kului yli 16 tuntia, siinä tönittiin ja etuiltiin. 

Lopulta löytyi kyyti Kroatiaan, sieltä Sloveniaan ja Itävaltaan. Pakolaisten kohtelu parani koko ajan Suomen lähestyessä, mutta monta kertaa Hanaan ja Firasin matka oli vaarallinen, täynnä nöyryytystä ja äärimmäisen raskaita vaiheita, poliiseja, virkailijoita ja taksikuskeja. 

– Minä sain parempaa kohtelua kuin mustatukkainen ja -partainen Firas. Monessa paikassa ja etenkin Saksassa poliisi kysyi meiltä aina, miksi matkustamme juuri Suomeen, siellähän on niin kylmä.

Saksasta parivaljakko onnistui saamaan laivaliput Malmöhön, josta jatkoivat bussilla Tukholmaan ja juoksivat pois, kun viranomaiset yrittivät ottaa heidän sormenjälkensä. He halusivat antaa ne vasta Suomessa turvapaikkaa hakiessaan.

– Punaisen Ristin toimipaikassa me lopulta saimme jälleen ruokaa ja hyvät ohjeet suunnata junalla pohjoiseen, josta pääsisi helpoiten rekisteröitymättä Suomen puolelle. Kohtasimme junassa ainoastaan avuliaita ihmisiä. Se tuntui ihmeelliseltä. Suomessa meidät majoitettiin Pieksämäen vastaanottokeskukseen. Sielläkin ihmiset olivat ihastuttavia.

Paikka yliopistosta aukeni

Pian Suomessa Hanaa Hamdan päätti hakea opiskelijaksi yliopistoon.

– Suureksi onnekseni syksyllä 2016 aloitin englannin opiskelun Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa, hän iloitsee.

Niin Hanaa Hamdanista tuli aktiivinen joensuulainen. Joka päivä hän ajattelee kuitenkin myös kotimaataan sellaisena kuin se oli ennen sotaa.

– Syyria oli kuin paratiisi ennen kuin sota alkoi. Sen tuoreet hedelmät ja vihannekset, jasmiinin kukat ja muut tuoksut ovat usein mielessäni. Nyt Syyria on maapallon helvetti. Unissani näen itseni joskus Syyriassa tuntemassa tunteita, joita vain pakolainen voi tuntea – samaan aikaan tiedostan, että elän nyt paratiisissa nimeltä Suomi.

Hän on käynyt kielikursseja, opiskellut ja opettanut muun muassa vatsatanssia Setlementtiyhdistyksessä. Hän iloitsee kansainvälisestä ystäväjoukostaan ja on aina valmiina auttamaan muita maahanmuuttajia kaikissa paperiasioissa sekä siinä, miten sairaanhoito Suomessa toimii.

Parhaillaan hän aikoo jatkaa englannin kielen ja kirjallisuuden jatko-opintoja ja tohtorin väitöstutkinnon tekemisestä. Hänen yliopiston lopputyönsä oli nimeltään ”Diasporic Identity Formation”. Tutkielmassaan hän pystyi hyödyntämään taustaansa maahanmuuttajana.

Suunnitelmissa hänellä on myös maahanmuuttoon liittyvien hankkeiden käynnistäminen, esimerkiksi digitaaliset lukutaitokurssit, joilla opiskellaan arabiaa, englantia ja helppoa suomen kieltä.

– Toivoisin, että entistä useampi maahanmuuttaja työllistyisi ja integroituisi suomalaiseen yhteiskuntaan nykyistä nopeammin.

Monenlaisia ennakkoluuloja ja harhakuvitelmia Hanaa Hamdan on saanut Suomessa oikoa lähinnä oman kulttuuritaustansa ihmisten kanssa.