Teksti ja kuvat: Liisa Yli-Ketola

Manchesterista runsas kymmenen vuotta sitten Suomeen muuttanut Karl Hancock, 34, on löytänyt jalkapallosta sekä harrastuksen että työn itselleen.

Pikkupojasta saakka pallon kanssa pyörinyt Hancock halusi maalivahdiksi, koska jokin siinä hommassa kiehtoi häntä erityisesti, eikä tunkua hänen kaverijoukoissaan siihen tehtävään suuremmin ollut.

Joensuuhun Hancock asettui suomalaisen vaimonsa kanssa runsas kymmenen vuotta sitten. Ensin he asuivat Mikkelissä, kunnes itäsuomalaisesta Joensuusta löytyi kiinnostava koulutusmahdollisuus yliopistosta. Sosiologina Hancock jatkoi rajat ylittävää tutkimusta, ja nyt seuraavaksi hän etsii rahoitusta jalkapalloaiheiseen väitöskirjaansa.

Hänellä on jo hyväksytty aihe ja ohjaaja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tutkimukselle, joka käsittelee jalkapalloa maahanmuuttajien kotouttamisvälineenä.

– Aion tehdä etnografista tutkimusta siitä, miten kilpasarjoissa harrastuksekseen pelaavat maahanmuuttajat ovat kokeneet jalkapallon.

 “Viikon odotetuin tunti”

Kuutisen vuotta sitten häntä pyydettiin Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen Jomonin jalkapallotoiminnan koordinaattoriksi, koska sana hänen intohimostaan oli kiirinyt ja edellinen ohjaaja oli muuttamassa pois.

– Päätin ryhtyä hommaan. Vähitellen minusta tuli yhdistyksen hallituksen jäsen ja nykyisin olen Jomonissa myös hallituksen puheenjohtaja. Iloitsen siitä, miten jalkapallotoiminnan suosio on kasvanut. Tänä vuonna 2023 meillä on ollut mukana yhteensä 158 eri osallistujaa. Kansallisuuksia on ollut 33, vaikka emme yleensä treeneissä taustoistamme paljon puhu, Karl Hancock sanoo.

Hän kuulee usein harjoituksiin tulijoilta siitä, miten tärkeitä ja toivottuja tunnit ovat.

– Moni on sanonut minulle odottavansa koko viikon eniten sitä, että pääsee pelaamaan jalkapalloa. Täällä on syntynyt ystävyyksiä ja tuttavuuksia.

Jalkapalloa hän kuvaa kansainväliseksi kieleksi, joka yhdistää ihmisiä saman asian ääreen. Joensuussa samalla puolella palloa potkivat niin venäläiset kuin ukrainalaisetkin.  Harjoituksiin tullaan poikkeuksetta hyvällä asenteella. 

– Jokaisella on halu auttaa toista niin pelissä kuin kieliongelmissa, jos sellaisia ilmenee.

Joensuun seudun monikulttuurinen yhdistys työskentelee rasismia vastaan suvaitsevaisuuden puolesta toteuttamalla monenlaisia hankkeita ja tapahtumia. Se, että jopa 60 henkilöä tulee jalkapalloharkkoihin viikoittain, kertoo toiminnan suosiosta.

Mukana on monen ikäisiä ihmisiä – ja maahanmuuttajien lisäksi suomalaisia nuoria käy pelaamassa ja tutustumassa ihmisiin.

– Suomalaisten läsnäolo auttaa muualta muuttaneita kotoutumaan: syntyy tunne yhteisöllisyydestä ja yhdessä harrastamisesta. Kentällä jokainen on tasavertainen ja kaikkien panosta tarvitaan.

Vaikka pelaajia nyt on jo paljon, Karl Hancock haluaisi laajentaa peliharrastusta nuorten koululaisten pariin.  Tällä hetkellä rahallista tukea on saatu opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Joensuun kaupungilta.

Joensuussa voi upota metsään

Hancock on tyytyväinen siihen, miten heille on löytynyt harjoituskentiltä vapaita aikoja. Muutoinkin hän on erittäin tyytyväinen elämäänsä pienessä kaupungissa, jossa yhdistyvät kaupunkimaisuus ja luonnonläheisyys.

Vastaavanlaista turvallisuutta hän ei pystyisi kymmenvuotiaalle tyttärelleen Englannissa tarjoamaan. Joensuussa Hancockin kotoa on parin minuutin polkupyörämatkalla niin uimarannalle kuin jalkapallokentällekin. Koulu on myös aivan lähellä, samoin luontopolut.

– Joensuussa voi ikään kuin upota metsään. Vanhempani vierailevat täällä mielellään, koska heistä meno on täällä rauhallisempaa kuin kotona Englannissa. Itse en ole koronapandemian jälkeen käynyt Englannissa, koska Joensuusta lähteminen vaatii paljon aikaa. 

Hancock arvelee, ettei hänestä koskaan tule suomalaista, mutta silti Suomi tuntuu hänestä jo kodilta. Kieltäkin hän oppii päivittäin lisää, samoin tuttavia ja ystäviä tulee lisää.

– Jalkapallo on todella ollut iso intohimoni ja nyt se tuntuu vielä tärkeämmältä, koska se yhdistää niin monia maahanmuuttajia. Sitä kautta saa iloa, kokemuksen ryhmätoiminnasta, verkostoja ja positiivisen fiiliksen viikoittain. Jalkapallossa olemme kaikki samalla puolella ratkomassa ongelmia ja rakentamassa ystävyyttä.