Teksti ja kuvat: Anna Jarovaja

Joka päivä Laraine Kaitzer-Vjazovtsev herää vuokra-asunnossaan Joensuussa aikaisin aamulla, juo kahvia, treenaa, soittaa musiikkia ja menee sitten paikalliseen konservatorioon, jossa häntä odottavat musiikin maailmaan haluavat opiskelijat. 

 

– Yritän harjoitella vähän omia juttujani, valmistaudun tuleviin koe-esiintymisiin tai mahdollisiin esityksiin, joita olen suunnitellut.

 

Näin Laraine on elänyt viime vuodet, mutta aina se ei ole ollut niin. Laraine on muusikko, musiikin tohtori, joka on  alun perin kotoisin Yhdysvalloista, Illinoisista. Ennen Suomeen muuttoaan hän asui ja työskenteli Las Vegasissa lähes 11 vuotta. Hänen miehensä Alexander, joka on myös muusikko, soitti orkesterissa. 

 

Laraine oli freelance-muusikko, joka työskenteli monissa projekteissa: opetti, soitti hääseremonioissa, erilaisissa esityksissä, osallistui äänitteisiin. Hänen viimeinen työryhmänsä oli pieni musikaaliorkesteri, jonka kanssa hän kiersi eri kaupungeissa Amerikassa ja piti konsertteja kahdeksan kertaa viikossa. 

 

– Minulla oli kuukausittain noin 20-30 eri työllistäjää, ja ne vaihtuivat jatkuvasti. Asuin näin noin 11 vuotta Las Vegasissa. Pidin elämästäni: se oli hienoa, koska koskaan ei tiennyt, mitä tekee ensi viikolla.

 

Tällainen työ toi Larainen perheelle paljon tuloja, mutta vaikeuksiakin oli. Ensinnäkin sairausvakuutuksen puutteesta johtuva stressi. Suurin osa perheen tuloista oli säästettävä, jotta voitiin maksaa hoito sairauden tai vamman varalta. Jossain vaiheessa oli liikaa stressiä, joten Laraine ja Alexander päättivät muuttaa ulkomaille.  Larainen puoliso päätyi vuonna 2017 Joensuuhun kaupunginorkesteriin. Puoli vuotta myöhemmin Laraine itse muutti Suomeen.

 

– Viihdymme täällä, koska mieheni sai vihdoin työpaikan, josta hän todella pitää ja jonka ansiosta hän voi olla kiireinen. Ja toinen syy oli, että terveydenhuoltojärjestelmä täällä on hämmästyttävä, joten meidän ei tarvitse huolehtia omasta terveydestämme ja kuluistamme, kuten Amerikassa.

 

Laraine myöntää, että ensimmäisen vuoden aikana hän ei voinut edes nostaa työkalua, hänen oma työuupumuksensa  oli niin voimakas. Ja kun halu työskennellä palasi , hän kohtasi monenlaisia esteitä. Larainen mukaan henkilökohtaisella tasolla suomalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Mutta ammatillisesti maahanmuuttajalla on aina paljon vaikeuksia.  

 

– Ammatillisella tasolla olen sitä mieltä, että ylipäätään maahanmuuttajien on Suomessa hyvin vaikea saada työtä. Kyllä, suomen kielen takia, mutta mielestäni myös siksi, että vaatimukset ovat erittäin korkeat. Eli sinulla ei voi olla tutkintoa, joka on lähellä pätevyysvaatimusta, sen on oltava tarkalleen sellainen. Kunnioitan sitä, on hienoa, että Suomessa on niin korkea taso. Ja silti ystävät kertoivat minulle, että joskus käy niin, että he todella pystyvät tekemään kyseisen työn, mutta koska heillä ei ole oikeaa paperia, tai  alan koulutusta koskevaa asiakirjaa, he eivät yksinkertaisesti voineet päästä tähän työhön.

 

Oppia oppilailta

Laraine ei kuitenkaan istunut toimettomana – hetken hän soitti viulua orkesterissa, mutta ei voinut jatkaa käsivarren kivun vuoksi. Hän opetti myös englannin kielikurssia kansalaisopistossa ja samalla opiskeli ja paransi suomen kieltään. Larainella on nyt määräaikainen sopimus Joensuun konservatorion kanssa, jossa hän antaa yksityistunteja 10 oppilaalle.  

– Koen myös oppivani paljon oppilailtani. Itse asiassa he opettavat minulle paljon.

 

Kysymykseen, miten suomalaisten kiinnostus musiikkiin eroaa amerikkalaisesta kiinnostuksesta, Laraine vastaa: “Samaan aikaan ei mitenkään ja toisaalta kaikessa”.

 

– Tietenkin yleisesti voidaan sanoa, että musiikki on jollain tavalla universaalia sen suhteen, mitä esitetään, mitä kuullaan. Mutta minulle henkilökohtaisesti musiikkielämäni täällä on täysin erilainen sen suhteen, mitä esitän. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvalloissa soitin paljon enemmän popmusiikkia, eri genrejen pop-jazz-rockia, se oli laajempi valikoima tyylejä. Mutta tämä on vain henkilökohtainen kokemukseni.

 

Ja kummallista kyllä, juuri amerikkalaista musiikkia Laraine kaipaa eniten suomalaisessa elämässään. 

 

– Suomessa on hiljaista. Ja erityisesti kaipaan melua, joka on aina läsnä Yhdysvalloissa. Kaipaan kai tietynlaista musiikkia. Koska en kuule sitä kovin usein.  Kuten esimerkiksi hip-hoppia. Eli on tiettyjä ääniä, joita on vaikea toistaa, kyllä, osaa tästä musiikista kuulee täällä, mutta mielestäni ei niin usein.

 

Suomi on jo koti

Кesänä 2023 Laraine matkusti kotiin Yhdysvaltoihin ja myöntää, että hän kirjaimellisesti imi jokaisen äänen kaduilla, kaupoissa ja baareissa. Hänen mukaansa se kestää hänellä ainakin useita vuosia. Laraine ei sulje pois sitä, että jonain päivänä hän ja hänen miehensä palaavat Yhdysvaltoihin. Mutta ylipäätään hän kutsuu Suomea kodikseen ja ihmeelliseksi maaksi, josta monella on paljon opittavaa.

 

– Suomessa on niin paljon asioita, joista pidän. Mutta luulen, että ainoa asia, johon tarttuisin eniten, on kulttuuri, kulttuurin rauhallisuus. Se on siinä, miten ihmiset kommunikoivat ja miten he käyttäytyvät. Joskus kaikki tapahtuu liian hitaasti, mutta minusta tuntuu myös, että on vaikeampaa aloittaa taistelu tai konflikti täällä, koska kaikki ovat niin rauhallisia ja puhuvat asioista järkevästi ja loogisesti ja kuuntelevat toista osapuolta toisen puolen. Koen, että näin pitäisi toimia muuallakin maailmassa. Ehkä Suomen pitäisi viedä tätä muihin maihin.